Ihmisen mittainen

Kadut viivasuoria Ihmiset mutkaisempia Kaikil omat askareet ja huolet Kaikis valoa ja pimeät puolet Ostarilla kapakka Siel äiti kanssa poikansa Yöllä nostaa täysi-ikäisen maljat Ei mitään hienoo, pienet keskikaljat Tyttö peilin edessä Punatiilen kätköissä Tanssii niin et kädet ilmaa viuhtoo Vaik suru kuristaa ja rintaa riuhtoo Jokaisella sydämellä on sama kaipuu Olla jotakin vasten Selvitä kun tuulee niin et talot taipuu Yli yöpakkasten Tämä on vielä mun katuni Tämä on vielä mun kotini Tämä on vielä mun juttuni Mun tarinani ihmisen mittainen Aamubussi ruuhkassa Ja käytävällä ahdasta Tytön käsi pojan kättä koskee Ja hymynkare värisyttää poskee Ja jokaisella seuranaan On jokin taakka harteillaan Loputon on joskus aamuyön tiima Kun siltaa pitkin hiipii jäätävä viima Jokaisella sydämellä on sama kaipuu Olla jotakin vasten Selvitä kun tuulee niin et talot taipuu Yli yöpakkasten Tämä on vielä mun katuni Tämä on vielä mun kotini Tämä on vielä mun juttuni Mun tarinani ihmisen mittainen Tää on mun elämäni Mun pitkä lauluni Tääl on mun unelmani Itkut ja nauruni Jokaisella sydämellä on sama kaipuu Olla jotakin vasten Selvitä kun tuulee niin et talot taipuu Yli yöpakkasten Tämä on vielä mun katuni Tämä on vielä mun kotini Tämä on vielä mun juttuni Mun tarinani ihmisen mittainen