1939 (Vain elämää kausi 11)

Kuin puinen lumihiutale Lastu karkaa tuuleen Hän veistää kehdon lapselle Syntymättömälle Korpiselle maalle Hän antaa elämänsä Ja tammipuuhun kaivertaa Syvän ikävänsä On jouluyö vaan tykit nuo Ne taukoomatta pauhaa On jouluyö vaan sotilaat Ei saaneet joulurauhaa Vaan vielä tulee joulu Kun luonas olla saan Ja päivä ilman sotaa Me silloin kohdataan Hän muistaa kadut, kylätiet Syksyn varjon siellä Kun kulki loppuun marraskuu Kävi käsky mennä Nyt päällä järven jäätyneen Hän katsoo ikuisuuteen Ja näkee taivas, näkee kuu Hän yli rajan kulkee On jouluyö vaan tykit nuo Ne taukoomatta pauhaa On jouluyö vaan sotilaat Ei saaneet joulurauhaa Vaan vielä tulee joulu Kun luonas olla saan Ja päivä ilman sotaa Me silloin kohdataan Hän näkee tupaan lämpimään Kun laukaukset raukee Hän näkee kehdon keinuvan Kun silmänsä nyt sulkee On jouluyö vaan tykit nuo Ne taukoomatta pauhaa On jouluyö vaan sotilaat Ei saaneet joulurauhaa Vaan vielä tulee joulu Kun luonas olla saan Ja päivä ilman sotaa Me silloin kohdataan Vaan vielä tulee joulu Kun rauha peittää maan Ja päivä ilman sotaa Mä kotiin tulla saan Mä kotiin tulla saan Mä kotiin tulla saan