En saa sua mielestä ikinä,
tää ei oo toivon kipinä,
huuda senkin sekopää,
mut mua ei voi millään pidättää,
vie pois terävät esineet,
kerää vaatteet revenneet,
helli ja hoivaa lujempaa,
me puhutaan taas ilman sanoja,
Maailmaas mä heitän siltaa,
sisimpääs tuun ravistelemaan,
Mut vaikka kuinka kuumenee
tunteet,
älä pelkää mun voimaa,
se raivo riemun kyyneleet
se tuhoaa, ja se kaikki mitä näät on sun.
Sä osaat mut mieleeni palauttaa, kuinka olla elossa,
muuten ei jää kertojaa, eikä tuu meistä tarinaa,
kerro kuinka oot aiemmin, menny sun naisesta sekasin,
mun vaikutus on kymmenkertainen, ja pysyvä mä voin taata sen,
Maailmaas mä heitän siltaa, sisimpääs tuun ravistelemaan,
Mut vaikka kuinka kuumenee
tunteet, älä pelkää mun voimaa,
se raivo riemun kyyneleet
se tuhoaa, ja se kaikki mitä näät on sun.
Ja vaik sä luulet että oot saanut musta jo selkoo,
tää on alkusoittoo, ja ei oo mitään mitä ei vois sanoo, meissä on pimeä mut meis on myös valo, mä oon kokonaan sun kun mä kaadun, kun nousen näät musta sen todellisen laadun.
Mut vaikka kuinka kuumenee
tunteet, älä pelkää mun voimaa,
se raivo riemun kyyneleet
se tuhoaa, ja se kaikki mitä näät on sun.
ja se kaikki mitä näät on sun,
tunteet, älä pelkää mun voimaa,
se raivo riemun kyyneleet
se tuhoaa, ja se kaikki mitä näät on sun.
