Surutyö

Kuinka ollakaan, taas mä istun tässä

Elämän syvintä tarkoitusta miettimässä

Kelle kellot jälleen soi, ne kuulin tänne asti

Taas taivaankanteen piirretään mustalla nimi ja risti

En eteeni näe, joku tulevan kätkee

On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu

Pusken surua kunnes se alleni taipuu

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie

Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Kun loputon tulee vastaan niin jää vain muistot

Pohjaton ikävä joka tappaa vaistot

Itsesyytökset, muistinko tarpeeks antaa

Raskaat askeleet raapii hylättyä rantaa

En eteeni näe, joku tulevan kätkee

On mieli lukossa mutta sieluni itkee

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu

Pusken surua kunnes se alleni taipuu

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie

Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Syksyn ruskassa mä matkaan joka talveen vaihtuu

Pusken surua kunnes se alleni taipuu

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie

Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie

Tää ei oo polku lyhyt, tää on loputon tie

Sitä laahustan kunnes se mutkin iäisyyteen vie