Hiljaisuus

Yö kietoo kätensä

Ympärilleni mua rutistaa

Se katsoo silmiin

Kaikki voin unohtaa

Mutta jokin särkee hiljaisuuden

Se maahan räsähtää

Kuka tuhannet sirpaleet nuo maasta pois kerää?

Ja olet noussut, seisot siinä katsellen

Ulos ikkunasta, jotain ihmetellen

Ja olet vain

Hiljaisuus

Hiljaisuus

Yötäni syleilen, mutta hiljaisuutta ei voi omistaa

Mut pidän kiinni, sillä kaiken muun voi multa varastaa

Ja olet noussut, seisot siinä katsellen

Ulos ikkunasta, jotain ihmetellen

Ja olet vain

Hiljaisuus

Hiljaisuus

Hiljaisuus

Hiljaisuus

(Hiljaisuus)

(Hiljaisuus)