Unisena vastaat
Mä sun kulmilla harhailen
Oon juonut vähän liikaa
Ja kuulet sen
Hei, vieläkö sä muistat
Kun me muutettiin kaupunkiin
Ja koko automatka me tapeltiin
Tää ei merkitse yhtään sen enempää
Tää on poikkeus, en häiritse pidempään
Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin
Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
Ja mä vannon, et baarissa itke en
Että oot mulle rakkaus viimeinen
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
Ai, miks mä sulle soitin?
Halusin kai kertoo sen
Et en oo ollu vuosiin
Näin onnellinen
Mut välillä mä mietin
Kun kultani viereen meen nukkumaan
Et miks mä menin silloin kaiken rikkomaan
Tää ei merkitse yhtään sen enempää
Tää on poikkeus, en häiritse pidempään
Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin
Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
Ja mä vannon, et baarissa itke en
Että oot mulle rakkaus viimeinen
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
Mee takas nukkumaan
Nyt mun täytyy lopettaa
Mee takas nukkumaan
Nyt mun täytyy lopettaa
Ennen ku sanon ääneen, että sua kaipaan
Enkä kerro, et vieläkin tahtoisin
Nähdä selkäsi kaartuvan aamuisin
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
Ja mä vannon, et baarissa itke en
Että oot mulle rakkaus viimeinen
En sitä tunnusta ikinä
En tunnusta ikinä
