Keskiyön kangastus

Mä muistan sen Keskiyön kangastuksen Se haalentaa haaveet, saa unohtamaan Todellisuutesi kokonaan Kaiken se saa unohtamaan Sä myös muistat sen Keskiyön kangastuksen Se katsoo sua pitkään, mut katoaa taas Yöhön mustaan sua odottamaan Katoaa taas, sua odottamaan Nyt uskallan sen sanoa ääneen Vaikka kaiken luulin kesken jääneen Kaunis usvainen heijastus Sä olit vain keskiyön kangastus Taas muistan sen Keskiyön kangastuksen Silmänsä tuikkii, kai näkyjä nään En uskoo voi, en ymmärtääkään En uskoo voi, en ymmärtääkään Sä myös muistat sen Keskiyön kangastuksen Vain kerran sen kohtaa, mut paluuta ei Enää oo, se jotakin vei Ei paluuta oo, se jotakin vei Nyt uskallan sen sanoa ääneen Vaikka kaiken luulin kesken jääneen Kaunis usvainen heijastus Sä olit vain keskiyön kangastus Nyt uskallan sen sanoa ääneen Vaikka kaiken luulin kesken jääneen Kaunis usvainen heijastus Usvainen heijastus Sä olit vain keskiyön kangastus