Polku (Vain elämää kausi 15)

Ei polku tää vie, ei polku tää vie

Ei polku tää vie, ei polku tää vie

En ollu koskaan tavannu ketään niin kaunista

Tai joka sais mut niin auki

Ja joka sais mun sielun laulamaan

Sä sait mut nauramaan, sydämen pauhaamaan

Ja me edettiin kausissa

Kun me alettiin olee

Sä kerroit joka päivä, miten mä oon fiksu ja komee

Sillo oli pelkästään kivaa

Sit jossain vaiheessa oli vaikeeta löytää ees himaan

En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä meist enää

Mut oon pommin varma siitä, etten haluu sua enää

Nään sut uudes valossa

Me ollaan asuttu jo vuosii rikkinäises talossa

Enkä haluu olla sun kaveri

Ehkä sun seuraava käsittelee sua paremmin

Sä tunnet mut hyvin, tunnet paremmin ku kukaan

Mut tänään sä et voi tulla mukaan

Ei polku tää vie mihinkään

Nyt sen nään

Kun vihdoin silmät aukaisen

Niin usein pettää itseään

Ei edes tahdo ymmärtää

Et joskus rakkauskin kuolee itsestään

Kuolee itsestään

Kiivettii Aikatalon katolle

Ja nauroit sillon, kun mä kusin punaselle matolle

Emma-gaalas 2017 kelasin, et kuolisin

Jos sua ei enää ois

Enkä haluu olla sun kaveri

Ehkä sun seuraava käsittelee sua paremmin

Tunnet mut hyvin, sä tunnet paremmin ku kukaan

Mut tänään sä et voi tulla mukaan

Ei polku tää vie mihinkään

Nyt sen nään

Kun vihdoin silmät aukaisen

Niin usein pettää itseään

Ei edes tahdo ymmärtää

Et joskus rakkauskin kuolee itsestään

Kuolee itsestään (aa)

Aa-aa, aa-aa-aa, aa-a-aa

Ei polku tää vie, ei polku tää vie

(Aa) aa-aa, aa-aa-aa, aa-a-aa

Ei polku tää vie, ei polku tää vie

Ei polku tää vie mihinkään

Nyt sen nään

Kun vihdoin silmät aukaisen

Niin usein pettää itseään

Ei edes tahdo ymmärtää

Et joskus rakkauskin kuolee itsestään

Ei polku tää vie mihinkään

Nyt sen nään

Kun vihdoin silmät aukaisen

Niin usein pettää itseään

Ei edes tahdo ymmärtää

Et joskus rakkauskin kuolee itsestään