Sinä yönä jona lähdit

Sinä yönä jona lähdit mä näin unta Oli alkukesän aamu, hiekkatie Tien päässä oikealla kasvoi suuri tammipuu Ja läpi sen hohti valo kultainen Ja sä kuljit vähän matkaa edelläni Kuin tietäisit jo jotain enemmän Puun luona astuit niitylle ja käännyit valoon päin Ja ääni jonka kuulin sanoi mulle näin Tästä eteenpäin sä et voi enää tulla Tämän pidemmälle seurata et saa Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä Sinä yönä jona lähdit Ja sä kuljit siellä kasvoin hymyilevin Valo kietoi sinut outoon syleilyyn Olit nuori vailla kipua ja vailla kumaraa Ja hetkeks käännyit taakses katsomaan Tästä eteenpäin sä et voi enää tulla Tämän pidemmälle seurata et saa Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä Sinä yönä jona lähdit Tästä eteenpäin sä et voi enää tulla Tämän pidemmälle seurata et saa Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä Sinä yönä jona lähdit Tästä eteenpäin sä et voi enää tulla Tämän pidemmälle seurata et saa Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä Sinä yönä jona lähdit Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä Sinä yönä jona lähdit