Varovasti saapui syksy
Kuin kevät kuolemalle
Kantoi kauniit kankaat ulos
Ripusti ne puiden oksiin
Vesi valui puhtaampana
Kirkastui purojen norot
Sai pimeys luvan laskeutua
Sytytellä pienen valon ikkunaan
Taivaan mä mustalla maalaan
Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa
Etkä koskaan palaa
Ehkä avaruuden pimein aine
Onkin eksyneiden sielujen laine
Jonka hajotessa painonsa alle
Syntyy tähdet taivaalle
Muutun minäkin tomusta tuhkaan
Kietoudun painovoimaan
Joka valoakin vahvempana
Taivuttaa ajan ja materian
Kaiken, kaiken, kaiken
Radiosta kuulen länsituulen voimistuvan
Sen luissani tunnen
Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa
On kaikki tärkeää
Yhdentekevää
Merkitys katoaa
Kasvaa kasvamistaan
On aika arvokkain
Asia mitä sain
Sitä ei pysty noukkimaan
Vaskoolin reunalta
Oon miettinyt sua salaa
Oon odotellut sua, kun sataa
Oon ajatellut sua salaa
Oon kaivannut sua, kun sataa
Et silti koskaan palaa
Et tainnut tietää sitä
Oot ollut mielessäni
Et tainnut tietää sitä
Oot ainut mielessäni
