Minä sinua vaan (Vain elämää kausi 7)

Ihmiset kuin mantraa sitä toistelee Entä jos sen voima niin vain vähenee En sitä suurta sanaa tahtois kuluttaa Enkä sanoo ääneen, en ees kirjoittaa A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Ja jos joku päivä sinä enää et Sittenkin ois mulla selvät sävelet Vaihtokauppaa käyvät toiset tunteillaan Minä tiedän että sua ainiaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa Jos joskus syliin mustan maan mä sua joudun kantamaan Niin minä sinua vaan Hukkasin aamun, keskiyöllä vähän ahistaa Mä haluun soittaa sulle, vaikka ei oo asiaa Miten menee, on vaa hitonmoinen ikävä Mä tarviin sua niinku lapsi tarvii äitiä Mikä tän saikaan aikaan? Mä oon valmis sun kaa vaikka asuntolainaan Oon paljon poissa, mutta ikinä en koditon Siel missä sä oot, siellä mun koti on Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan Niin minä sinua vaan Vaik leipä loppuis, vesikin yksi pysyis kuitenkin Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa (minä sinua vaan) A-aa a-aa Minä sinua vaan A-aa a-aa a-aa aa-aa-aa A-aa a-aa