Kavereita, Hilma

Sä oot kaikki ja enemmän

Tulin maihin tuolta mereltä

Ja takaa luotojen näin oot kaikki ulkoa ja sisältäpäin

Mä uin koiraa minkä ennätän

Että saisin voimaa ja lauseeni lentämään

Nää minun lauseet sun luoksesi lentämään

Ja mä tulisin käymään mukanani kuplivaa

Ellen ois jo täynnä kaikkee tätä juhlittavaa

Nyt puhun suoraan enkä mutkien kaa

Ollaanko kavereita, Hilma?

Ihan vaan kavereita ilman

Ilman että aletaan rakkautta vannomaan

Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan

Mä näytän sulle mun jäljet

Ne joista muille puhun mä en

Teen sen tällee, mä huidon suuntaa huhuillen

Mut enhän suinkaan oo mä suruinen

Kun oon kasvanu keskellä enkelten

Sieltä tuonne eteen outojen kaltaises luonteen

On ne joille oppis sanomaan en

Ja nyt kun sulle koitin sanoa sen

Tein sen kömpelön virheen

Kävin viereesi nukkumaan yks ja kaks

Ja sait mut huuliisi hukkumaan

Sä etkö kuule nyt kun sanon mä en

Sä etkö kuule kun mä sulle koitan sanoa sen

Ollaan kavereita, Hilma?

Ihan vaan kavereita ilman

Ilman että aletaan rakkautta vannomaan

Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan

Ollaanko kavereita, Hilma?

Ihan vaan kavereita ilman

Ilman että aletaan toisiimme liimautumaan

Ku mä oon koittanu sitä ei se pue mua ollenkaan