Lähtöpiste

Kun istuu pienellä juna-asemalla, nurmikossa ja taivasalla

Aika on pelkkää odotusta varten, ehdin tutkia ja löytää jokaisen mun arven

Sydäntä murjottu liiankin huolella, kasvot peittyvät kyynelten kuorella

Mietin vieläkö mä samaan lankeen, nousen huipulle mut putoon kovaan arkeen

Sama koettu jo kahdeksaan kertaan, itseäni eiliseen mä jälleen vertaan

Toitko sinä minulle iloa vai vihaa, olinko minä sinulle läheinen vai lihaa

Vaakakupeissa ystävyys ja tuska, eikä rutiinit voi tarjoo unohdusta

Pitkään on kannettava ikävän taakkaa, mietittävä kuka sut kotiin saattaa

Joskus toinen pyyhkii pois kätteni jäljet, tunteitasi jälleen kerran epäilet

Ole hyvä ja kiltti älä mulle tuu puhumaan, älä aloita tätä enää koskaan uudestaan