Myrkky

Täs on myrkyn käyttöohjeet, tiputa pari tippaa kielelle

Sit kato peiliin, ja esittäydy vieraalle

Hetki vielä ennen ku hetki tulee ja vie tän ruhon pois mun tieltä

Vedest veteen, kalan ruuaks, mitä liekää

Toisel puolel ajanlaskuu edelleen häärään

Sälekaihtimilla säädän todellisuuden määrää

Elän mun elämää enkä mitään vitun leffaa

Hengaan pilkkihaalareissa koska mä kehtaan

Nyt sä tiedät mitä kello on, tajuut mikä taimi on

Parhaat jää aina eloon, kiitos Mika Vainio (kiitos)

Katuja kairaan, etin reittii takasi maanalasii

Alkemiakoloihin mis ekaa kertaa tavattiin

Mut sinne ei oo menemist, menneisyydes veri hyytyy

Turha koittaa kullattaa elohopeet ja lyijyy

Selkäpiitä pitkin hiipii kipu, hengitys salpaantuneena

Mietin, vitut, tää oli huono kela, ja nyt mä tipun aaltoihin

Tääl Vantaanjoes on oma alkemia

Ja kaikkee mahollista mikromuovist autoihin

Jos meinaa elää, pitää kipua kestää

Sen takii ne antaakin litsarin elvyttäessä

Siitä ku herää, ei tunnista ketään

Mietin mitä meninkää tekemään, juoksin harhojen perään

Kun seireenit syvyyksis mun nimeä kuiskaa

Vedenalanen yleisö aina UG-Solon muistaa (big up)

Mut en oo minäkää syvänsinistä suurempi

Toinen jalka ojassa jotta muistaisin juureni (big up)

Puhallan keuhkoista ne vikat ilmat ulos

Jotta kuplista näkis, mikä suunta on ylös

Todellisuudentaju taitaa olla vaa tulkintaa

Tunnen iholla vihollisen joka ei tullukaa

Tunnen iholla vihan joka hiljaa uuvuttaa

Tunnen myrkyn itessäni, ympärilläni