Helmoista Taivaan

Kasvoilta huomaan Kivun, kaipauksen Onni onnellisten repii Haavan jokaisen Häneltä ken kulkee Nyt tuska rinnassaan Pientareita petettyjen maan Jos voisin antaa: Liekin pimeään, Toivon joka hetkeksi ees tempaa elämään Mutta sanat tyhjää Ne hälle helisee Pettymystään tyhjäksi ei tee Mä toivon: Että luoja varjelee Helmoista taivaan, aamu aukeaa Kuin kuninkaallinen se ratsastaa Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten Se murtuneita kerran kuljettaa Helmoista taivaan, aamu aukeaa Ei suru tartu Vaikka kohtaat sen Kosket kättä nujerretun, Häntä kuunnelen Kuljet yhtä matkaa Ja seisot rinnallaan Ja vaikket taakkaansa voi ottaakaan Se riittää kun et hylkää murheessaan Helmoista taivaan, aamu aukeaa Kuin kuninkaallinen se ratsastaa Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten Se murtuneita kerran kuljettaa Helmoista taivaan, aamu aukeaa Ja valo halkoo tummaa maisemaa Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen, Ettei pelkäisi se rakastaa. Helmoista taivaan, aamu aukeaa Kuin kuninkaallinen se ratsastaa Jälkeen yön ja jälkeen kyynelten Se murtuneita kerran kuljettaa Helmoista taivaan, aamu aukeaa Ja valo halkoo tummaa maisemaa Kolkutellen pintaa jäisen sydänmen, Ettei pelkäisi se rakastaa.