Puku päällä Jorvissa
Kaikuu papin sanat korvissa
Sylissä uusi ihminen
Alkoi isän matka viimeinen
Mä olen pilvissä
Samalla kanveesissa
Uuden alku pojan silmissä
Kummatkin paniikissa
Miehen viitta mulle annettiin
Kirkosta isä ulos kannettiin
Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana
Poika syliini nukahtaa
Joskus näitä samoja hän miettiä saa
Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana
Sain nuorena poikana paikasta toiseen revetä pää edellä
Saatto sukat usein kastuu, ei tarvinnu ottaa vastuut
Niihän se kuuluukin mennä, "all in always" -motolla vedellään
Mut tuleehan se päivä joskus millon syvään päähän astuu
En sun neuvoja aikanaan osannu tarpeeks arvostaa
Nyt antasin yhdestä puhelusta sulle melkein mitä vaan
Oman tien kulkija, hakannu oon päätä seinään (seinään)
Vaik koitit auttaa, sitä nuorempana ei nää (ei nää)
Niiden lauseiden ja neuvojesi arvoo (arvoo)
Kunnes oman elämän hangessa tarpoo (tarpoo)
Miehen viitta mulle annettiin
Kirkosta isä ulos kannettiin
Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana
Poika syliini nukahtaa
Joskus näitä samoja hän miettiä saa
Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana
Kun sinä lähdit niin saapui hän
On käsikirjoitus julma elämän
Lopulta vaihtuu kaikilla kerho
Täs välissä on vaan ohut verho
Miehen viitta mulle annettiin
Kirkosta isä ulos kannettiin
Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana (Ooh)
Miehen viitta mulle annettiin
Kirkosta isä ulos kannettiin
Nyt istun tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana
Poika syliini nukahtaa
Joskus näitä samoja hän miettiä saa
Kun istuu tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana (Tukevasti toisella kankulla lankulla seuraavana)
