Kaivo aavikolla

Sä sanoit ettet piittaa vaikka taivas painuu itään Olet vahva omillasi Eikä kukaan oikein tajuu, tyhjyyden päälle Valon, jonka jätät palamaan, kun poistut matkoillesi Sä et osaa pyytää mitään, mutta osaat ottaa sen Mikä ruokkii totuutesi yksinkertaisen Ettei mikään ole oikeastaan sitä miltä näyttää Vain tuulen helinöitä ja huuruisia öitä Jotka vietät vahtien salaisuuksiesi tulta Jonka liekit liehuu kirkkaina vasten avaruutta Ja Sun yksinäisyytesi on kuin kaivo aavikolla Sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään Sä näytit mulle sielusi kerran, epähuomiossa Kun löysit kaukoputkestasi Jupiterin kuita Sä olit hetken läsnä, ilmalukon kynnyksellä Vasten planeettasi autioita, tuulisia öitä Jotka vietät vahtien salaisuuksiesi tulta Ja Sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla Sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään Mun maailmassa, maailmanlopun jälkeen Kivet kasvaa kaupungeiksi taas ja aika armahtaa Mutta Sinä olet toista maata, Sulle aika on Vain valon vaihteluita ja päiviä ja öitä Jotka vietät vahtien salaisuuksiesi tulta Jonka liekit liehuu kirkkaina vasten avaruutta Ja Sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla Sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään Sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla Sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään