Vanha Talvitie

Talvi tulee taas Sytyttää taivaanvalot Kietoo käärinliinaansa ja Polttaa ihon kylmyydellään Hymyilee tuulin viisain Talvi, joka on lempeämpi Kuin kesä konsanaan Ja talvi huokailee tarinaa Jolla ei ole enää kertojaa Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan Muoto uinuu taas Pehmeissä vaatteissaan Ei tarvi odottaa Ottaa osaa, kantaa kortta Jos puro virtaa hiljaa Kylmyydessä kirkkaudessa Vieraiden tähtien alla Laulaen surujaan Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan Menen nukkumaan ja toivon Etten enää koskaan herää Kevätpäivään raastavaan