Kunnia

Turha miehen on manalle Yksin mennä iltasella Ei miehen pidä pelätä Elämää elon lopussa Turha miehen on manalle Omaa ikaansa paeta Ei miehen pidä omaansa Ottaa, kuolla, kunniatta Turha miehen Tuonelassa Surra kunniattomuutta Ei sellasen miehen aika Kunniaksi koskaan muutu Kunnia, kunnia, kunnia Ei manalle kunniatta mennä Kunnia, kunnia, kunnia Elolle, maalle, taistolle Kunnia, kunnia, kunnia Ei manalle kunniatta mennä Kunnia, kunnia, kunnia Elolle, maalle, taistolle On kunniakasta sotilaan Suurta asetta sivellä Myös kunnia on hänellä Taistosta manalle mennä Suuri on sydän sotilaan Joka kuolee maansa vuoksi Sotamiehellä myös on suuri Kunnia omasta maasta Ei miehen pidä manalle Kunniatta koskaan mennä Sotamiehen kunniana On maansa elonsa tieto Vaan mikä on miehen tieto Joka itse manalle mennyt? Kunnia, kunnia, kunnia Ei manalle kunniatta mennä Kunnia, kunnia, kunnia Elolle, maalle, taistolle Kunnia, kunnia, kunnia Ei manalle kunniatta mennä Kunnia, kunnia, kunnia Elolle, maalle, taistolle