Ei Kenenkään Maa

Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään (ei, ei) Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään maa Ei kenenkään, ei kenenkään maa Ei kenenkään, ei kenenkään En nähnyt rantaa vaan taivaan Juovuin kaislojen tuoksuun, Kun kuulin sun hengityksen Työnsin sormeni santaan ja tunsin Aaltojen juoksun, rannalla onnellisten Ei kenenkään, ei kenenkään maa Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään Nyt tuuli värit vie varjoon ja hiekka Kylmänä nukkuu, kun koillinen talven tuo Ei noussut kesämme lempeen Nyt alle lumen se hukkuu Ei kaipauskaan löydä sen luo Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa) Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa) Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään (ei, ei) Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään maa Ei kenenkään, ei kenenkään maa Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa) Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään Ei kenenkään, ei kenenkään maa Maa ja taivas Ei kenenkään, ei kenenkään (Ei kenenkään, ei kenenkään) (Ei kenenkään, ei kenenkään)