Arkkitehdeille (feat. Solekki & Neuvos)

Pikkukylän pieni

Hokijuniori semi hevari, kiinnosteli

Mopot, kelekat ja kevarit, kunnes tuli kehiin

Pari skeittarii, ne veti ukon heti mukaansa

Vähämpä tiesi vielä mitä oli luvassa

Ite hopin suhteen kesti tovin pidempään mut

Viimein Mikon pakkosyöttö alko poikiin hedelmää ja

Muuttu pysyvästi sällin elämä, vaikkei sitä

Todellakaan tehty helepoksi meän perällä ja

Nykyään kaappihoppari lienee outo termi

(Ei ollu sillon) soli sen pienen koulun henki jos

Erottuki massasta, ei ollu samaa sapluunaa

Jokainen sai osansa ja meno senku jatku vaan

Ja väliin äity jopa fyysiseksi, ei pelkkä

Huutelu riittäny, silti yllättävän hyvin kesti

Kaiken sen paskan mitä kaadettiin ku saavista

Niiden arvista ylleen rakensi haarniskan

Silti pitkiä aikoja piilossa

Kaikilta, yllä kokovartalomaskia

Ei vaa ollunna tarpeeksi rohkeutta

Koulukiusatulla oma ittensä olla muu-

Alla ku kotona ja possensa takana

Kiitos niiden uskals viimein ovet avata ja

Haalii kasaan itsetunnon rippeet ja alottaa hommat

Alusta ja jotenki kadottaa omat traumat pois

"Nosta housuja tai laske persettä!" kaikuu

Taas ku vaa miettiiki menneitä, kylä

Täynnä rokkareita versus kourallinen hoppareita

Myöhemmin enemmänki, nykyään jo konkareita

Montaki, juurikin niitä mestareita, legendoja

Osa jo poissa mutta yhä monta kivenkovaa

Jotka rokkaa tätä edelleenki kovempaa ku

Monikaan, 998 Suomen kovinta

Kävellään takas kulkureitin alkumetreille

Kättä lippaan ja kunniaa arkkitehdeille

Nään kuoppia joiden takia askel ontuu vielki

Ilman niitä en ois tässä, tää on mun tieni

Takasin kulkureitin alkumetreille

Kättä lippaan ja kunniaa arkkitehdeille

Se pysyy mielessä, mihin vaa polku vieki

Tää on mistä tuun, tää on mun tieni

Mun possen

Meriittejä on vaikee saada tän versen sisään

Löytyy legendaa, mestaria, alagenren isää

Eikä sitä faktaa voi tosiaankaan sivuuttaa

Kuinka paljon on ivaloräpin historialla pituutta

Se oli jotain tyyliin ysikasi ku

Vaikutteet muuttu pohjosessa suomilyriikaksi, Mikko

Teki Suomeks ekat demot sillon, siitä tuli

Meidän heimon päällikkö, Hiphop-Geronimo

Suomipunchlineräpin uranuurtaja

Läppiä joita ei heittäny kukaan muualla

Ovelia viittauksia kulttuuriin ja historiaan

Nokkelia rimmauksia, ne tuntu nii ku pisto lihaan

Lähettiin kulkeen E:n opastamaa reittiä

Kaikki oli yhtä isoa sanaleikkiä

Niin lujaa flipattiin siihen et lähes

Rukoiltiin Kool G:n ja Big Punin nimeen

Se oli kisaa kuka hulluiten pudotti sanoja

Suomi-Saame kombolla tuhottiin lavoja

Lauottiin vaa brutaalia baaria eikä tiedetty että

Noutaja oli jo alkanu vaanimaan meitä

Menneet jättiläiset oli kuumimmat tähdet

Murruin ku Edo hävisi syövälle uusintabättlen

Ja Eesau lähti heti perään, kysymys herää

Että miksi täältä niin nuorena suurimmat lähtee?

Edustan edelleen GN:nää, tää menee niille

Jotka lähti aikasin eikä oo enää täällä

Levätkää rauhassa Mikko ja Eki, se oli

Synkkää aikaa ku kuolema niittoa teki

Viikate jätti jäljen muuhunkin, se raasto vuosia

Se on munkin perässä, siks pidän maastokuosia

Syön kasvikseni, asun salilla, heittäkää mun

Tuhkat Kurupäältä ku päättyy lopulta mun tarina

Kävellään takas kulkureitin alkumetreille

Kättä lippaan ja kunniaa arkkitehdeille

Nään kuoppia joiden takia askel ontuu vielki

Ilman niitä en ois tässä, tää on mun tieni

Takasin kulkureitin alkumetreille

Kättä lippaan ja kunniaa arkkitehdeille

Se pysyy mielessä, mihin vaa polku vieki

Tää on mistä tuun, tää on mun tieni