Onni ikuinen
Kaiken luvaten
Mutta niin vain mieli muuttuu
Vaikka saatkin sen
Uuden avaimen
Silti aina jotain puuttuu
Itseni hukkasin vallassa sun
Sitä kavahduin
Koristin kukkasin mieleni mun
Kunnes havahduin
Melankoliaa
Et sä voi mua koskettaa
Enää milloinkaan
Missä valo loistaa
Siellä on mun Shangri-la
Sinne sulle ei oo astiaa
Melankoliaa
Sitä kadu en mitä muista en
Tässä hetkessä on mun totuus
Tunnen vapauden, olon kevyen
Hiljaisuus on mun autuus
Joskus se koittaa kiinni pitää
Kurkottaen sisimpään
Mutta ei se mua hallitse enää
Sinä pidät mun pään
Melankoliaa
Et sä voi mua koskettaa
Enää milloinkaan
Missä valo loistaa
Siellä on mun Shangri-la
Sinne sulle ei oo astiaa
Melankoliaa aa-aa
Mussa sulle ei oo astiaa
Melankoliaa
Et sä voi mua koskettaa
Enää milloinkaan
Missä valo loistaa
Siellä on mun Shangri-la
Sinne sulle ei oo astiaa
Mussa sulle ei oo astiaa
Melankoliaa
