Minun Suomeni

Minun Suomeni on Lause lausumaton Se on metsässä puut Taivaalla kuu Yllä hankien Minun Suomeni on Poika kastamaton Ei poijjaasta saa pois pakanaa Vain antamalla nimen Sitä kun aattelen Minä ymmärrän sen Olen liiankin suomalainen Minun Suomeni On tähtitaivaan alla Minun Suomeni On auki kokonaan Ja sen löysin kun mä kuljeskelin Tuolla maailmalla Minun Suomeni on Kaunein päällä maan Kai se haihtui pois Jossain muualla vois Jonkun toiseen taivaan alla Miksi kaipaus lyö Rintaan kun kesäyö Eteeni aukeaa Jotekin laukeaa Vain siinä istumalla Sitä kun aattelee Minä ymmärrän sen Olen liiankin suomalainen Minun Suomeni On tähtitaivaan alla Minun Suomeni On auki kokonaan Ja sen löysin kun mä kuljeskelin Tuolla maailmalla Minun Suomeni on Kaunein päällä maan Ja kun täällä kahlaan pientä elämääni Se on suonissani villi kuohuva Minun Suomeni on sydämeni Minun Suomeni on pääni Minun Suomeni on taivas, se on maa Minun Suomeni On tähtitaivaan alla Minun Suomeni On auki kokonaan Ja sen löysin kun mä kuljeskelin Tuolla maailmalla Minun Suomeni on Kaunein päällä maan Kaunein päällä maan