Ihmisen poika

Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan Ennen kuin loppuun iltasadun saan Mä istun hetken ja mietin maailmaa Ihmisen poikaa se odottaa Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan Hän siinä kylkensä kääntää, miehekkäästi ääntää Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan Voi kumpa matkas onneksi koituis Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa Voi kuin oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan Kumpa oppisit ajattelemaan Niin poika kiskoo pojan unta sikeää Kehtolaulu kesken taas kerran jää Liukenee yöhön murheet aikuisen Ihmisen poikaa kun katselen Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen Mun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet Voi kumpa matkas onneksi koituis Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa Voi kuin oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan Kumpa oppisit ajattelemaan Voi kumpa matkas onneksi koituis Vihaa, katkeruutta et tuntis joutavaa Voi kuin oisit viisaampi kuin äitis milloinkaan Kumpa oppisit ajattelemaan Ja poika kiskoo pojan unta vuoteessaan Ennen kuin loppuun iltasadun saan