Erämaassa kauniin ihmeen nähdä saa
Kangastuksen harhaa hiekka heijastaa
Kuva luokseen kutsuu, loistaa, katoaa
Kukaan ei voi sitä saavuttaa
Vaeltajaa kiehtoo näky houkuttain
Harhateille johtaa kadotakseen vain
Rakkain, miksi koskaan nähdä sinut sain
Nyt en kuvaasi voi unhoittaa
Kangastus
On kuva kuuman erämaan
Näin eksyen
Mä sitä lähdin seuraamaan
Sua rakkain
Nyt joka hetki kaipaan
Sun kuvas säilyy
Mua johdattaen
Kangastus
Sen luo vain hehku auringon
Nään rakkaimman
Vain Fata Morgana hän on
Pois kiitää
Hän joka askeleellaan
Vain kuva päilyy
Yhä nähdä voin sen
Niin kauan sua kohti kuljen
Sun kunnes saavutan
Ja sinut syliini kun suljen
Muun kaiken unhoitan
Kangastus
On kuva keitaan kaivatun
Oot kangastus
Vaan ehkä kerran olet mun
Jos uskon
Ja vielä jatkan matkaa
Pois harha haihtuu
Olen luonasi sun
