Öinen usva kätkee salaiseen
Varjoon puiden, mustaan pimeyteen
Kauan siiten uneen vaipuneen
Vanhan noidan haudan hiljaisen
Vaan joka yö
Vaik' nukkuu iäistä untaan
Aavevalon myötä nousee haudastaan
Ja vain kalpea kuu
Ja tähtein muisto valvoo
Kun kehtoin ylle saapuu
Ja verta janoaa
Ah, nuo lapset vielä vailla jumalaa
Paluun voimaan valmistaa
Mut viel tuo vanha hauta kauan
Leposijan hälle varmistaa
Outo usva nousee metsän sydämeen
Hyisen hahmon kätkee pimeyteen
Jääköön unhoon, kunnes kuolleet nousee
Veri vainaan valvottaa
