Sinut kerran löysin, ystäväin.
Kuljit hetken yössä vierelläin.
Silmäs mua katsoi niin,
Kutsui lemmenhaaveisiin,
Ja meille loisti valot Moskovan.
Silmäs mua katsoi niin,
Kutsui lemmenhaaveisiin,
Ja meille loisti valot Moskovan.
Vaan aamun tullen sinut kadotin.
Pois kun sammui valot kaupungin.
Sanoit hiljaa näkemiin,
Lyhdyn alla erottiin.
Nyt sua näänkö enää milloinkaan.
Sanoit hiljaa näkemiin,
Lyhdyn alla erottiin.
Nyt sua näänkö enää milloinkaan.
Yhä etsin yhtä ikkunaa.
Näen niitä monta miljoonaa.
Kuljen iltaan tummuvaan,
Valot kertoo muistojaan,
Ja tiedän: en voi sua unhoittaa.
Kuljen iltaan tummuvaan,
Valot kertoo muistojaan,
Ja tiedän: en voi sua unhoittaa.
