Näkyvän Valon Olennot

Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin Kaartui se korkeena, päivät niin pitkinä näin Kaikki puhui meille kieltä ajatonten Tuulet keikkui oksistoissa lempeimmillään Maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään Ja kun sen ihmeen muistan On mieli levoton Sydän rauhaton Ja niin kuin taulu raamiton Kun sen ihmeen muistan On mieli rauhaton Sydän levoton Ja niin kuin laulu soinniton Muuttui se maailma, raskaaksi mielemme sai Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin Tuulet riehui vieden lehdet mukanansa Maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan Ja kun sen ihmeen muistan On mieli rauhaton Sydän levoton Ja niin kuin taulu raamiton Kun sen ihmeen muistan On mieli rauhaton Sydän levoton Ja niin kuin laulu soinniton