Слова

Ala vetää vaan, älä luulekaan Että parkumaan tässä ruvetaan Vapautta haimme luultiin me sen saimme Ei se käynyt niin, niin kuin toivottiin Parempi kai ois jotain puhua Korviisi kai sait monta huhua Jospa kuitenkin jotain puhuisin Jospa kuitenkin vähän puhuisin Vaikka olet noin kovin vihainen Kerron miten koin tämän rakkauden Sinä olit maa, olit lämpö sen Päivä pilvinen pimentämään sinut sai Minä olin yö, joka vuorollaan Valon sammuttaa, syliin ottaa sen Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mene vaan Ala vetää vaan Joskus kohdataan Niin kuin planeetat Yksin kulkevat Taivas radallaan kulkee ajallaan Kylmä tyhjyys on, kierto loputon Emme koskaan saata tavoitella maata Laki estää sen, ero ikuinen Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mutta mene vaan, mene vaan Joskus näen sun, kun ohitat sä mun Tyhjää tavoitan, tyhjään putoan Ei voi olla niin, äsken tunnettiin Nyt vain hourailen että tunne emme Älä mene nyt, muista syleilyt Muista miten sain sinut nauramaan Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mene vaan Jos sä menet nyt Jääksi jähmetyt Miten monta vuotta opeteltiin suotta? Eihän opetus voi olla lopetus Vielä paljon jää, mikä yhdistää Ennen vaikenin, nyt jotain puhuisin Kuule kerrankin mitä puhuisin Mutta mene vaan Mutta mene vaan Mutta mene vaan
Writer(s): Jacques Brel Lyrics powered by www.musixmatch.com
instagramSharePathic_arrow_out