Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Mua etsineekö vaiko lastain
Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu
Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää
Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää
Ei se yöksi jää, se ei yöksi jää
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Varjo viikatteen tumman vaatteen
Tiedän, ettei se voi olla kukaan muu
Väsymättä vierelläs kulkee
Viime henkäyksen käsiinsä rinnallaan
Niin hellästi syliinsä sulkee
Sukii hiuksesi luisella kammallaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
