Meidän Syntimme

Laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia Pölyttyneen pitkän mustan takin taskuista Laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin Löytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia Laulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkii Kauan sitten pudonneilla haavanlehdillä Laulu on tukahtunut itku onnen tiellä Joka väittää ettei kaikki ole menetettyä Anna meille meidän syntimme anteeksi Anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun Anna meille meidän syntimme anteeksi Anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun Sillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa Laulu on kaikki nämä sanat välillämme Kulkematon pitkä tie, päivä kohoamaton Laulu, välittömän tyydytyksen ansa Paholaisen suurin työ - ettei häntä oo Ja meri kiehuu, horisontti matala Kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistään Kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen Ja tietää etten niitä nää, ne hetken lämmittää Turhuutta vain on ihoon raapustetut pyhät luvutkin Turhuutta vain jokainen tyhjä aika, katkeroitunut Anna meille meidän syntimme anteeksi (Anna meille meidän syntimme anteeksi) Anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun Anna meille meidän syntimme anteeksi (Anna meille meidän syntimme anteeksi) Anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun Anna meille meidän syntimme anteeksi (Anna anteeksi) Anna meille meidän jokapäiväinen kykymme suruun Sillä emme tiedä erheittemme kantomatkaa