Uinka hiljaa salini soivat, kun tuulet kuolivat ja vuodet loppuivat.
Miekat katkenneet,
Ja veri nyt kuin lunta. Kun sodan jumalat nukkuvat ikuista unta.
Sydämeni peloton kaipaa yön lepoon.
Rautaiset, mahtavat aseeni ja veren
Tahrima panssarini palakoon kun jätän kylmän maan.
Kohti avaruuden mustaa, kohti hämärää ja kaukaista valoa loistavaa.
Usva joka tuntee salaiset kuolon tiet!
Ohjaa tieni taloon jumalten.
Valaise tyhjyyden tiet, valaise tämä yö!
Johdata läpi vesien loputtomuuden!
Ja minut viedään Valhallaan, siellä synnyn voimaan uudelleen.
Kunnes maailma uudeksi taistellaan, porteilla vartioin kuunnellen.
Kunnes taivaanrannassa näen laivat hiiltyneet,
Ja veljiäni tervehdin kun taas kohtaamme toisemme.
