Mua ei saa muuttumaan

Mä en yleensä tajua mitä mulle koetetaan sanoa Eikä oo mitään hajua onko joku mulle oikea Kun katsetta muihin välttelee Ei voi seuralla leveillä Ja kun puhuu sitä kävelee tutulla veitsen terällä En osaa nähdä, kun sitä toivotaan Oon kivi erämaan, kun mun käsketään itkemään Mua ei saa muuttumaan, en minä eikä muut Mut joskus vielä puolimatkaan vastaan tuut Mä jään sua oottamaan tähän minne kaikki päättyy aikanaan Mä en yleensä halua menneitä takaisin puhua Mitä yritän padota, onko mulla lopun pelkoa? Kun kaikkea kaukaa katselee, ei ensimmäisenä sokeudu Mutta sekään ei hyvää tee, jos ei koskaan vapaudu En osaa nähdä, kun sitä toivotaan Oon kivi erämaan, kun mun käsketään itkemään Mua ei saa muuttumaan, en minä eikä muut Mut joskus vielä puolimatkaan vastaan tuut Mä jään sua oottamaan tähän minne kaikki päättyy aikanaan Miten sä voit? Ihan hyvin kai. Näytät siltä, kuin oisit jotenkin, miten sen sanois, pihalla. Aijaa. Okei. Tota, aha. Miten sä voit? Pitää mennä, nähdään taas. Hymyile vähän. Joo, just noin. Joo sori, tai siis. En tiiä mitä sanoa. Mua ei saa muuttumaan, en minä eikä muut Mut joskus vielä puolimatkaan vastaan tuut Mä jään sua oottamaan tähän minne kaikki päättyy aikanaan Mua ei saa muuttumaan, en minä eikä muut Mut joskus vielä puolimatkaan vastaan tuut Mä jään sua oottamaan tähän minne kaikki päättyy aikanaan