Pinta / Surface

on aika luovuttaa lapsuuden taakka

olen liian kauan sitä kantanut

aika sulkea hiljenneet haudat

unieni vuotavat virrat

yön äänien sanaton kuiske

tyynen järven ääretön kaiku

kallion kivinen laulu

havupuiden hiljainen haiku

antaa niiden supista

kummitusten, aaveiden menneiden

kun aurinko nousee

menninkäisten on aika nukkua

vielä kerran tanssin muistojeni kanssa

hiljaisen valssin pimeässä

vielä kerran tanssin muistojeni kanssa

kosteassa kallioluolassa

on aika rikkoa peilityyni pinta

nostaa vanha venynyt nuotta

kuolleiden kalojen ketju

yön valossa kuunsiltaa muistuttaa

antaa niiden levätä

mädänneiden enkelinkasvojen

kun aurinko nousee

on aika vihdoin nousta siivilleen

vielä kerran tanssin muistojeni kanssa

hiljaisen valssin pimeässä

vielä kerran tanssin muistojeni kanssa

kosteassa kallioluolassa

kallioseinän kostean kylmä hengitys

kämmentä vasten

viimeisen hengenvetosi kankeus

rinnan päältä viimeinkin

kallion kiveen katoaa