Olet puolisoni nyt

Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta Toinen herää painajaiseen toistuvaan Ja nousee sängystä Sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää On puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä Toinen oli lahja, jonka reuna repsottaa Katse jähmettyy, kello ei Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista Että kuiskauskin on huuto En vaihtais sekuntiakaan En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja Olit puolisoni silloin Olet puolisoni nyt Tapetoitu seinä on ja puinen lattia Valokuvat koirasta ja lastenlapsista Yläkerta yskii, askel ottamatta jää Filmi pysähtyy Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen Kutsun tätä elämäksi, vaikka ole en Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista Että kuiskauskin on huuto En vaihtais sekuntiakaan En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja Olit puolisoni silloin Olet puolisoni nyt Kun väkivahva kevät puhkeaa Ja aamu kantaa rautahaarniskaa Kun vaja tehdään vuolukivestä Mä olen siinä nuorena, kuin nurmet on Sä istut salin nurkkapöydässä Musiikki on rytmitettyä Minä kysyn, "Saanko luvan?" Sinä nyökkäät, sinä nyökkäät Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista Että kuiskauskin on huuto En vaihtais sekuntiakaan En nuoruutta, en vimmaisia kasvukipuja En jäätä, joka murtui, en kirkonkelloja Olit puolisoni silloin Olet puolisoni nyt