Mielenlaatu meidänlainen
Synkkyyteen on taipuvainen
Kun kesän pitkät illat vaihtuu talven pimeyteen
Sukupolvi toisen jälkeen siihen löytää saman lääkkeen
Kun puhua ei pysty, pimeys kyllä kuuntelee
Ja kysymättäkin vastailee
Mut siitä huolimatta maailman onnellisin kansa
Vuosi toisen jälkeen tilastoissa komeilee
Kai me vaan sovitaan kaamokseen
Vaikka kuulen jo kuiskauksen
Tuon puhurin pohjoisen
Ja se meille taas laulaa synkkiä runojansa
Mut täällä maailman laidalla
Pallon pimeäl puolella
Kun kaamos mieltämme värjää
Ei täällä yksinään pärjää
Mut jos sä jaksat vaan toista rakastaa
Ei pimeys sua saa
Historian moninaiset nuo suuret suomalaiset
Pystyneet on urotöihin lähes uskomattomiin
Mut kaiken voittaneina kansakunnan sankareina
Nuo herrojemme herrat seuraa samaa johtajaa
Kun pullon henkeä kumartaa
Mut siitä huolimatta maailman onnellisin kansa
Vuosi toisen jälkeen tilastoissa komeilee
Kai me vaan sovitaan kaamokseen
Vaikka kuulen jo kuiskauksen
Tuon puhurin pohjoisen
Ja se meille taas laulaa synkkiä runojansa
Mut täällä maailman laidalla
Pallon pimeäl puolella
Kun kaamos mieltämme värjää
Ei täällä yksinään pärjää
Mut jos sä jaksat vaan toista rakastaa
Ei pimeys sua saa
Taas ikkunani takana se tuuli puhaltaa
Ja isieni äänellä mun nimeä huutaa
Mut mä olen luvannut se ei saa mua koskaan
Sen verran mä oon niille velkaa
Vaikka kuulen jo kuiskauksen
Tuon puhurin pohjoisen
Ja se meille taas laulaa synkkiä runojansa
Mut täällä maailman laidalla
Pallon pimeäl puolella
Kun kaamos mieltämme värjää
Ei täällä yksinään pärjää
Mut jos sä jaksat vaan toista rakastaa
Ei pimeys sua saa
