Kaikille kuumille, kauniille, kokonaan uupuville

Olleet suruissaan, peloissaan luulleet mokanneensa kaiken taas

Liukasta, kimaltelevaa, kiiltävää peilipintaa

Jo jonkin aikaa etsineet jotain -  parempaa

 

Yöllä paniikissa kuiskit

Kuulleesi kun madot rouskii

 

Yli tulvivat listat varjostaa unissasuorittajaa  

Sääksipilvinä inisee kihisee kuhisee, ne tunnistaa

 

Aamulla hikisenä kuiskit

Suutasi avonaiseen huuleeni

 

Kun on siellä vesijumpassa koska keho on rikki vaikka on vasta kolmekymppinen ja miettii niitä ihmisiä keitä ei pysty kuvittelemaan altaaseen Bon Jovin tahtiin vaan ainoastaan sen reunalle ränttäämään Chomskysta ja miksei ketään kiinnosta enää filosofia, kun sitä ei voi syödä, mutta ei voi syödä sopeutustoimiakaan, eihän niitä kiinnosta kuka syö ja kuka ei, abstrakti valta kiteytettynä maailman surullisimpaan vuosittain päivitettävään kotiteatteriin joka sijoitetaan juuri siihen kohtaan missä on se pimeä aukko jonka näkee vain silmäkulmasta jos on unohtanut ladata puhelimen tabletin älykellon älykodin ja joutuu olemaan itsensä kanssa kolme minuuttia ennenkuin voi taas tarkistaa listoja tehtävistä, ostettavista, katsottavista, kuunneltavista, muistettavista, niistä elämän tärkeimmistä asioista.

 

Ja on kauhea kognitiivinen dissonanssi, koska tietää tämän kaiken, ei halua olla osa sitä, mutta mikä on vaihtoehto?