Jerusalemiin

Hän nauroi harvoin Viipyi vaiti mielummin Ja katsoi kaiken silmin janoisin Siihen nurkkapöytään Vain kerran uskalsin Tuokio ja tiesin En pääse takaisin Talvi tuli varhain Ja meni menojaan Sen kevään kuuntelin Vain hänen katsettaan Isä kantoi huolta Sisko kirjeitään Hän hymyili ja vei minut mennessään Katariina sulki silmät Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?" Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään Jerusalemiin" Muistan huivin ja sen hameen Ja taivaan purppuran Hän tahtoi meren ääreen Ja ääreen Jumalan Minä kuulin kyllä kaiken Ja niin vähän ymmärsin Sen tiesin että turhaan Kiinni pitäisin Katariina sulki silmät Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?" Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään Jerusalemiin" Sekaisin tai ei Hän meni tuulta päin Kulki koko tien Minä puoliväliin jäin Katariina sulki silmät Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?" Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään Jerusalemiin" Katariina sulki silmät Kun kysyin: "mennäänkö naimisiin?" Ja kuiskasi hiljaa: "ei, me mennään Jerusalemiin"