Salaisuuksia

Muistatko sen lapsuuden kesän kun aamut tuoksuivat hunajalta kun jalat kastuvat ruohikossa eikä mikään ollut hetkeä tärkeämpää Minä muistan myös sateenkaaren pellon yllä luona kivipaaden soutuveneen uponneena kaislikossa ja niityn joka usvaan häviää Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita eväskorissa kissanpentuja matkalla kanssasi omenavarkaisiin Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin Ne jäljelle jää kun kaikki häviää ne jäljelle jää Kaipaatko koskaan takaisin piilopaikkaan sinne vilja-aittaan sydänyönä alle tähtitaivaan niittyvillalla sijattuun vuoteeseen sieltä etsin sua uudestaan matkalla muistojen valtakuntaan missä maailma on ajankultaa sinne merenrantaan mä rakennan linnakkeen Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin Ne jäljelle jää kun kaikki häviää ne jäljelle jää Mihin salaisuudet kuuluvat nyt minkä aarteen olet sittemmin löytänyt vieläkö oot se jos kipinä saa sijan syttyä ja tulena palaa Sinä olit se poika jolla oli nokiset kädet täynnä mansikoita eväskorissa kissanpentuja, matkalla kanssasi omenavarkaisiin Minä olin se tyttö jolla oli kukkaleninki ja aarrekartta huppari ja kourallinen simpukoita ja salaisuuksia päästä varpaisiin Ne jäljelle jää kun kaikki häviää ne jäljelle jää