Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää.
Aallonpohjan, aallonharjan myrskyn mustan pilvikarjan.
Vaan myös paljon tyyntä lempeää.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Ihminen kuin vene itse on.
Kaipaa aina kaukorantaa,
Minkä jaksaa myötään kantaa, veistämä oman kohtalon.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen,
Kuiskeissa ois tuulen kielen, tuolla petos täällä ystävyys.
Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa, omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein, vuoden tummentavat takilaa.
Mutta kerran pääset päähän sateenkaren, siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren, maininki niin levollinen vie.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Tähdet ikuisina kimmeltää,
Meille merkkeinä ne loistaa, samaa sanomaansa toistaa.
Mikään ei lie kovin tärkeää.
Sillä kerran pääset päähän sateenkaareen
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren maininki niin levollinen vie.
(Outro)
