Kuka luopuisi kuolemastaan

Vaiti tuijottaa ikkunastain Ruudun takana kasvot kuin puolikuu Mua etsineekö vaiko lastain Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää Ei se yöksi jää, se ei yöksi jää Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Vaiti tuijottaa ikkunastain Ruudun takana kasvot kuin puolikuu Varjo viikatteen tumman vaatteen Tiedän, ettei se voi olla kukaan muu Väsymättä vierelläs kulkee Viime henkäyksen käsiinsä rinnallaan Niin hellästi syliinsä sulkee Sukii hiuksesi luisella kammallaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan Kuka luopuisi kuolemastaan Kuka luopuisi vapahtajastaan