Verhot aallokkona huojuu, ikkunasta näkee seinään vieraan naapurin.
Sohva tarttuu sänkipartaan, nahkatakin syliin viime yönä nukahdin.
Lasittuneet silmät katsoo valveunta siitä kuinka eilen mokasin.
Piitannut en silloin mistään, siitä velkaa kannan tänään raskain punnuksin.
Pohmelo mun jatkuu vaan, silti painan menemään.
Sydän vatkaa vatkaamistaan, antaa rytmin elämään.
Pohmelo mun jatkuu vaan, silti painan menemään.
Sydän vatkaa vatkaa vatkaamistaan, antaa rytmin elämään.
Soitan etten tahdo muistaa, mitä sulle sanoin ennen valopilkkua.
Eilisen voit heittää roskiin, lupaan ens yö kuluu ilman vaatteen tilkkua.
Pohmelo mun jatkuu vaan, silti painan menemään.
Sydän vatkaa vatkaamistaan, antaa rytmin elämään.
Pohmelo mun jatkuu vaan, silti painan menemään.
Sydän vatkaa vatkaa vatkaamistaan, antaa rytmin elämään.
Pohmelo mun jatkuu vaan.
Pohmelo mun jatkuu vaan.
