Kuolleet Lehdet

Kun saapuu syys, niin lehdet puiston

Se hehkumaan saa loistoaan

Kuin ikävyys mi' kauniin muiston

Voi synnyttää vaik suru jää

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu

On loisto tuo jo viimeinen

Ovat muistojemme lehdet kuolleet

Ne mennessään vie tuulonen

Toivoisin sinunkin muistelevan

Päiviä kesämme kaunehimman

Aurinko hymyili suloisemmin

Rinnallas armahin, kun astelin

Kauan tuo kesämme kestänyt ei

Pois halla sen kukkaset vei

Kesästä jäljelle jäi muisto vain

Polttava kaipuu nyt on rinnassain

Ken muistoja mielessään kantaa

Paljon hän voi omistaa

Ei niitä voi toiselle antaa

Ne syömmeen kätkeä saa

Hetken lehdet nuo vielä hehkuu

On loisto tuo jo viimeinen

Ovat muistojemme lehdet kuolleet

Ne mennessään vie tuulonen