Ystävyyden Haudalla

Syksy peittyi pilviin lyijynraskaisiin Taisteluni tiensä löysi loppupäätelmiin Oon kyllin synkistellyt, kyllin häilynyt Kappaleiksi itseäni kyllin repinyt Meissä ei oo miestä yhteiseen matkaan maalliseen Miestä nuorukaisten otsan kirkkauteen Entiseen Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana Ystävyyden haudalla Paljon meni hyvin, liikaa huonommin Yhteistä ei jätetä niin, aina palasin Oon kyllin ymmärtänyt, kyllin kysellyt Viimeisetkin voimanrippeet kasaan riipinyt Meissä ei oo miestä yhteiseen suureen kaikkeuteen Miestä nuorukaisten voimain koitokseen Entiseen Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana Ystävyyden haudalla Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana Ystävyyden haudalla