Ehkä

Kuuluisii ensimmäisii sanoja

Tuntemattomia viimesiä valoja

Kirjanmerkki ekal sivulla

Virhe siin, et kaikki hyvä syntyis kivulla

Nuori minä oli vanha minä

Ja vanha minä joutuu ikuisesti kantaa sitä

Erota suru itsesäälistä

Suru menetystä, itsesääli yksin jäämistä

Pelot ei tuu toteen, ei sillei ku sä kelaat

Carpe diem, bon voyage, siltiki sä delaat

Veni, vidi, vici, vituiks meni

Se mitä et tee, ikuist seki

Mille sä myytki ittes, maksaaks se?

Ihan sama ketä sä rukoilet, vastaaks se?

Ikään ku ratkasut ois ratkasui vaan toimiessaa

Hyväksy ehkä mitään varmempaa sä ikin et saa

Isä murhaa egon, ego murhaa isän

Kato suoraan geeniin, miten itseäni pidän

Et tuu koskaan olee se kuka halusin olla

Perhеpotretteja ullakolla

Ei ehkä syntyny, mut valmistunu fеidaamaan

Mitä ikinä se meinaakaan

Taivaanranta ilman maisemaa

Ota se vastaan sellaisena