Maa martona makaa

Tämä kaikki on nähty ennenkin Varvikot varttuneet Vaivihkaa vironneet Tuskin kauan enää Ennen kuin halla taas saa Saada oman osansa Kun valo tässä hetkessä Tuskin kauan enää Auttaa niitä jaksamaan Tämän kaiken olen nähnyt ennenkin Tuhanteen kertaan Siihen jäänyt, sitä kertaan Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää Ihmiset toipuneet Jo sirpaleensa keränneet Tuskin kauan enää Ennen kuin kuusi jalkaa Lasketaan jo surussa Kun ilo tässä hetkessä Tuskin kauan enää riittää heitä kantamaan Katso, kun kaatuu itsensä alle Kyllä murhetta on sitä kaipaavalle Kunhan painotaakkaansa uskoo, kiintyy Ja muistaa kumartaa Ja niin maa martona makaa suvessa Silmäni lepää kuolemassa, pettymykseltä turvassa Ja niin päivistä öitä mielin rakennuttaa Toivon kajon syrjään epäilystä kylvää