Nuoruuteen

On kaunis ja tietää sen

Itsetunnossa nuoruuden

Säröt valoa heijastaa

Epävarmuus on varmempaa

Minä osannut koskaan en

Olla nuoruuden arvoinen

Sitä kadu en jälkeenpäin

Kunhan totean, että jäin

Sukupolvien jalkoihin

Se on hyvä, niin kuuluukin

Enkä osaa kuin ihailla

Kadehtia ja kaivata

Nuoruuteen

Nuoruuteen

On julmasti tietoinen

Ylivoimasta askelten

Joiden keveys on hirveää

Kun on hukannut itse sen

Minä löytänyt koskaan en

Sisäsyntyistä rohkeutta

Olla röyhkeästi pihalla

Hypätä ihan pokkana

Sukupolvien jalkoihin

Se on hyvä, niin kuuluukin

Enkä osaa kuin ihailla

Kadehtia ja kaivata

Nuoruuteen

Nuoruuteen

Pidä musta kiinni tiukemmin

Se ei auta, pidä kuitenkin

Olen melkein haalistunut jo

Me ollaan kuin kaksi kirjettä

Ne jotka kämmensyrjällä

Pöydän päältä pyyhkäistään

Sukupolvien jalkoihin

Se on hyvä, niin kuuluukin

Enkä osaa kuin ihailla

Kadehtia ja kaivata

Nuoruuteen

Nuoruuteen