Katariinan kanssa vartuin

Hän aina hymyili kun kädestä tartuin

Ja pienen pojan pienet huolet ja haaveet

Hälle uskoin niinkuin siskolle

Luja pehmeä ja lämpöinen

Sellaisena muistan sydämen

Kauniin pinnan alla sykkien

Se kätki sisällensä oudon viisauden

Katariina katosi kokonaan

Hän halusi vain elää ja rakastaa

Liian hyvä oli kai tähän maailmaan

Ei Katariina jakanut surujaan

Vaan kuunteli kun muut itki murheitaan

Mielensä kaunis ei vain saanut rakkautta

Jäi Katariina vanhaan kaupunkiin

Ja miehet vaihtui tiuhaan, kuulin niin

Luonnonlapsen mieltä käytettiin

Se läpinäkyväksi poljettiin

Katariina katosi kokonaan

Hän halusi vain elää ja rakastaa

Liian hyvä oli kai tähän maailmaan

Ei Katariina jakanut surujaan

Vaan kuunteli kun muut itki murheitaan

Mielensä kaunis ei vain saanut rakkautta

Liian monta, liian lyhyttä tarinaa

Joka kerta leikkas palan sielustaan

Eikä kellään ollut antaa omastaan

Katariina katosi kokonaan

Hän halusi vain elää ja rakastaa

Liian hyvä oli kai tähän maailmaan

Ei Katariina jakanut surujaan

Vaan kuunteli kun muut itki murheitaan

Mielensä kaunis ei vain saanut rakkautta