Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla

Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta

Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita

Jotka ei oo niskojansa nöyryyttäneet maailmalla

Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot

Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa

Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika

On jää niin mustaa yllä syvyyksien

Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan

Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa

Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä

Senkin ne tahtovat omistaa