27

Sus oli aina jotai erikoista Ku oisit karannu satukirjoista Ja tänne vaan eksynyt Ekan keskustelun jälkeen en arvannut näin Et käännät maailmani nurinkurin väärinpäin Sitä taidetaan rakkaudeks kutsua Ylpeästi ulkopuolinen mut samalla niin tavoittamattoman surullinen Vaik Disneyn kasvattama olenkin Niin mun on vaikee uskoa onnellisiin loppuihin Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27 27 Tänä vuonna 27, asiat vähemmän paremmin ymmärrän Ja aina enemmän pelkään Tää hankala terapiasukupolvi, neuroottinen mieli, sydän lukittuna jossain holvis Päällä panssarilasi, en kaipaa apuasi Ihmekkös et ihmiset sairastuu Kielen päälle nappi uus ja todellisuus on yksinäisempää Ku paha uni Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27 Kaiken jälkeen kuitenkin heräsit aamuun tänäänkin Ei ulkoo kukaan koskaan nää mikä myrskysää on sisällä pään Mut onnittele itseäs, sä oot täällä, sä oot olemassa maan päällä Pidäthän sun lupauksesta kii - puhalla ne kynttilät ku täytät kakskasi Mut se on niin traagista, ettei toista voi pelastaa Mä kyllä sun kipusi ottaisin, mut et luovu siit vaikka pyytäisin Haluun viedä sut katsomaan, kun kevät kukkaan puhkeaa Mut aina onneton hymyillen on hän ja vasta 27 27 27